Kesäsuunnitelmia ja somehiljaisuus
Kirjoittelen vähän kuulumisia, sekä kesäsuunnitelmiani. Helpottuneena voin kertoa edelleen että kuuluu hyvää. Pieniä töyssyjä matkassa on aina, mutta kaikki se kuuluu elämään. Hienoin kokemus tänä keväänä on ollut pyörällä polkeminen, tunne oli niin vapauttava ettei taas oikeita sanoja löydy sen kuvailemiseen. Oli yllättävää huomata miten sellainen taito ei ole hävinnyt, pientä hapuilua oli ensin tasapainon kanssa ja saattaa vieläkin olla, mutta ei mitään mikä haittaisi polkemista. Oon vasta päässyt muutaman kerran polkemaan, joten siinäkin varmasti kunto lähtee kohenemaan pikkuhiljaa.
Toinen itseni täysi ylittäminen oli muutaman päivän reissu siskon luo Pohjois-karjalaan. Matkustin yksin junassa 4 tuntia suuntaansa. Olin varautunut lääkärin määräämiin vahvempiin kohtauslääkkeisiin ja hätätilanne paperiin jonka olin laatinut myös neuvotusti. Kerroin matkan alussa lipuntarkastajalle että tämmöinen sairauskohtaus voisi sattua, mutta on erittäin epätodennäköistä. Kuitenkin näytin repustani mistä paperi ja lääkkeet löytyy. Sitten keskityin ihmisiin ympärilläni, olin hämilläni ja innoissani. Niin moni asia oli muuttunut, mun ollessa "poissa". Tuntui kuin olisin tiputettuna 10 vuotta eteenpäin ajassa. Mua nauratti melkein ääneen, kun tunsin itseni ihan 85 vuotiaaksi, kulunut pokkari kädessäni eikä mihinkään kiire. Kun taas toisilla tuntui olevan hirveä kiire jonnekin, joku teki töitä tietokoneella ja joku kyttäsi kiireisesti puhelimen kelloa. Aina kun uusi asema saapui, ihmiset ryntäilivät ulos ja uusia tuli tilalle. Mulla ei ollut mikään kiire, nautin maisemista, pokkaristani ja hyvästä musiikista. Kun kuulutettiin Joensuun aseman lähestyvän yhtäkkiä pelästyin että nytkö ollaan jo perillä, se aika oli tehnyt mulle hyvää. Nostin painavan laukkuni ja itsekin ryntäsin innoissani siskon tyttöäni vastaan asemalla.
Pieni loma arjesta sai mut ajattelemaan asioita, tajusin täällä kotona suorittavani ihan liikaa asioita. On fyssarin kanssa salikäyntejä viikoittain, on pilates tunteja, on vaikka mitä. Kaikki ns uusi on tullut rytinällä mun elämään. Se sai myös mut miettimään mitä haluan tältä kesältä. Haluan oppia rentoutumaan tasapainossa tekemisen kanssa, oikeasti. Kaiken liikunnan vastapainoksi aion kesän aikana lukea kirjoja, kirjoittaa, nähdä kavereita, tehdä normaaleja juttuja. Kuitenkin sen rajoissa että muistan myös ottaa aikaa vain itselleni. Tällä hetkellä mun maximi kävelymatka on ollut vähän reilu 3 km, sen olin asettanut alunperin heinäkuulle. Nyt päätin etten aseta liikaa tavoitteita, jotta en loisi itselleni liikaa paineita. Ensimmäinen tavoite kaikkineen on pärjätä kokonaisuutena arjessa yksin, itsenäisesti, ilman avustajaa. Tiedän että kaikki se on mahdollista, kun annan itselleni aikaa.
Jotta saisin itselleni aikaa ja luotoa mahdollisimman vähän paineita, otan tauon somesta kokonaan kesän ajaksi. Lupaan ottaa kesän aikana kuvia, joita voin jakaa teidän kanssa myöhemmin.
Hyvää kesää kaikille, nauttikaa ja koittakaa ottaa pieniä hetkiä vain itsellenne.
Jatketaan syksymmällä!
Toinen itseni täysi ylittäminen oli muutaman päivän reissu siskon luo Pohjois-karjalaan. Matkustin yksin junassa 4 tuntia suuntaansa. Olin varautunut lääkärin määräämiin vahvempiin kohtauslääkkeisiin ja hätätilanne paperiin jonka olin laatinut myös neuvotusti. Kerroin matkan alussa lipuntarkastajalle että tämmöinen sairauskohtaus voisi sattua, mutta on erittäin epätodennäköistä. Kuitenkin näytin repustani mistä paperi ja lääkkeet löytyy. Sitten keskityin ihmisiin ympärilläni, olin hämilläni ja innoissani. Niin moni asia oli muuttunut, mun ollessa "poissa". Tuntui kuin olisin tiputettuna 10 vuotta eteenpäin ajassa. Mua nauratti melkein ääneen, kun tunsin itseni ihan 85 vuotiaaksi, kulunut pokkari kädessäni eikä mihinkään kiire. Kun taas toisilla tuntui olevan hirveä kiire jonnekin, joku teki töitä tietokoneella ja joku kyttäsi kiireisesti puhelimen kelloa. Aina kun uusi asema saapui, ihmiset ryntäilivät ulos ja uusia tuli tilalle. Mulla ei ollut mikään kiire, nautin maisemista, pokkaristani ja hyvästä musiikista. Kun kuulutettiin Joensuun aseman lähestyvän yhtäkkiä pelästyin että nytkö ollaan jo perillä, se aika oli tehnyt mulle hyvää. Nostin painavan laukkuni ja itsekin ryntäsin innoissani siskon tyttöäni vastaan asemalla.
Pieni loma arjesta sai mut ajattelemaan asioita, tajusin täällä kotona suorittavani ihan liikaa asioita. On fyssarin kanssa salikäyntejä viikoittain, on pilates tunteja, on vaikka mitä. Kaikki ns uusi on tullut rytinällä mun elämään. Se sai myös mut miettimään mitä haluan tältä kesältä. Haluan oppia rentoutumaan tasapainossa tekemisen kanssa, oikeasti. Kaiken liikunnan vastapainoksi aion kesän aikana lukea kirjoja, kirjoittaa, nähdä kavereita, tehdä normaaleja juttuja. Kuitenkin sen rajoissa että muistan myös ottaa aikaa vain itselleni. Tällä hetkellä mun maximi kävelymatka on ollut vähän reilu 3 km, sen olin asettanut alunperin heinäkuulle. Nyt päätin etten aseta liikaa tavoitteita, jotta en loisi itselleni liikaa paineita. Ensimmäinen tavoite kaikkineen on pärjätä kokonaisuutena arjessa yksin, itsenäisesti, ilman avustajaa. Tiedän että kaikki se on mahdollista, kun annan itselleni aikaa.
Jotta saisin itselleni aikaa ja luotoa mahdollisimman vähän paineita, otan tauon somesta kokonaan kesän ajaksi. Lupaan ottaa kesän aikana kuvia, joita voin jakaa teidän kanssa myöhemmin.
Hyvää kesää kaikille, nauttikaa ja koittakaa ottaa pieniä hetkiä vain itsellenne.
Jatketaan syksymmällä!
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti