Elämää eteenpäin

En oikeastaan rajannut aikaa itselleni milloin alkaisin kirjoittamaan blogia uudestaan, milloin palaisin yleensä sosiaaliseen mediaan. Lyhyesti sanottuna nyt kahden kuukauden jälkeen tuntuu siltä, että sain juuri sitä mitä odotin koko tältä pieneltä tauolta. Sain hengähtää eri tavalla, keskittyä asioihin mitkä tuntui tärkeämmiltä.

Kesä jatkuu edelleen, mutta jo nyt voin sanoa että oon saanut tältä kesältä paljon. Tähän pieneen aikaan on kuulunut paljon itsetutkiskelua, tunteiden vuoristorataa, ajatuksia ja haaveita elämästä eteenpäin. Kesäkuun alussa kuntoutuspalaverissa päätettiin, että aloitan kuntouttavan työtoiminnan syksyllä, myös mahdollisista opinnoista ensi vuodelle keskusteltiin. Istuin siellä palaverissa pää pyörällä ja hetken huomasin kun pysähdyin miettimään että nyt se alkaa, mun paluu normaaliin elämään kiinni, pienissä osissa vihdoinkin. Hoitosuunnitelma on tällä hetkellä muutenkin vähän selkeämpi. Tämän kesän eli heinäkuun IVIG hoitojakson jälkeen, olisi syksyllä enää yksi kerta. Hoitoja olen käynyt läpi siihen mennessä melkein kaksi vuotta, täytyy sanoa että oon niihin todella väsynyt ja siksi toivon todella että se pysyisi viimeisenä hoitokertana. Tarkoitus on katsoa 6 kuukauden tauko, jonka jälkeen otetaan vielä mahdollisesti selkäydin näyte. Sen tarkoitus on tuoda lisätietoa ja ehkä mahdollista ennustetta. Ja jos kaikki näyttää hyvältä, eikä vointi ala romahtaa tauon aikana, ei hoitoja ole syytä enää jatkaa. Sen sanominen ääneen tuntuu mahtavalta. Mutta silti ajattelen asiaa vielä neutraalisti ja muutenkin edelleen asenteella "yksi asia kerrallaan."

Tänä kesänä tuntuu kun oisin ahminut hetkiä, menetettyä aikaa kiinni. Olenkin oikeasti elänyt ensimmäistä kertaa vuosiin. Vaikka mitään niin ihmeellisempää en ole tehnyt, mutta mulle ne asiat tuntuu isoilta. Oon viettänyt kolme monen päivän kestävää jaksoa vanhempien mökillä, mikä on mun lempipaikka koko tässä maailmassa. Oon henkeen ja vereen luontoihminen. Siellä oon saanut olla lähellä luontoa, touhuta askareita, uida, saunoa ja ennenkaikkea vapautua tärkeiden ihmisten ympäröimänä. Kohokohtia on ollut sisarusten lapsien kanssa vietetyt hetket, unokortti pelit saunan rappusilla, jaetut murheet ja salaisuudet aamulenkillä niittykukkien reunustamalla mökkitiellä. Juhannuksena mölkyn pelaaminen hyvällä fiiliksellä ja hyvässä seurassa. Oon kyennyt tänä kesänä tekemään paljon asioita, mitä en vuosiin uskonut enää tekeväni. Ne hetket kun oon pysähtynyt miettimään kaikkea mitä oon tehnyt, on saanut välillä silmät kostumaan kyynelistä. Se helpotuksen tunne, että tuun selviämään vielä ja että oon jo nyt enemmän kun uskalsin toivoa.